Kaksi viimeistä vuotta ovat vierähtäneet kuin siivillä. En ole etsinyt aktiivisesti uusia yhteistyöprojekteja graafisen suunnittelun alalta, koska olen keskittynyt pääasiassa opintoihini. Opiskellessani graafiseksi suunnittelijaksi koin, että vaikka pärjään, kaipaan silti jotain muuta. Suunnittelijan työhön kuuluu paljon tietokoneella istumista ja yksinoloa, joka ei oikein sovi sosiaaliselle ja liikkuvaiselle luonteelleni. Päätin viiden vuoden yrittäjyyden jälkeen kokeilla vielä päästä opiskelemaan lapsuuden unelma-ammattiini kuvataiteen opettajaksi. Keväällä 2020 pääsin Lapin yliopistoon suoraan kuvataidekasvatuksen maisteriohjelmaan, ja nyt olisi tavoitteena valmistua ensi keväänä.
Opintoihin on kuulunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Olen päässyt kokeilemaan uusia taiteen tekemisen tekniikoita, syventämään jo aiempaa osaamistani ja tutustumaan aivan huikeisiin luoviin ihmisiin. Minulle on myös valjennut, kuinka haastavaa opettajan työ on ja miksi nykyään puhutaan kuvataidekasvattajista eikä kuvataiteen opettajista. Kuvanrakennuksen perusteiden, erilaisten taiteen luomisen tekniikoiden ja tulkinnan käsittelyn lisäksi tavoitteena on tuoda oppilaat tietoiseksi meitä ympäröivästä kuvallisesta vaikuttamisesta ja jokaisen omasta mahdollisuudesta vaikuttaa kuvien keinoin. Kuvataiteen tunneilla käsitellään myös mm. ympäristöasioita ja yhteiskunnallisia pulmia. Joskus opetussuunitelmaa tarkastellessa tuntuu jopa siltä, kuin kuvataiteen oppiaineen avulla yritettäisiin ratkaista kaikki maailman ongelmat. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä opettajien resurssit ovat rajalliset. Yhdessä muiden kasvatusalan ammattilaisten kanssa voimme kuitenkin pyrkiä antamaan oppilaille mahdollisimman hyvät eväät elämään, sisälsi se sitten myöhemmin taiteen tekemistä tai ei.
Tässä alla muutamia kuvia opintojen aikana syntyneistä luomuksista. Onhan niitä valtavan paljon enemmänkin, ja lisää tulossa, mutta jätetään jotain seuraavalle kerralle.
