Olo on ollut hieman flunssainen, enkä ole oikein jaksanut seistä jaloillani. Mikäs olisi sen erinomaisempaa tekemistä silloin, kuin piirtäminen? Päätin piirtää jotakin vaihteeksi ihan vain itselleni.
Jouduin maaliskuun alkupuolella luopumaan koirastani, jonka sain pikkutyttönä. Pennusta asti kasvatimme toinen toisiamme, ja halusin ikuistaa hänen muistonsa paperille.
Käydessäni läpi koiraan liittyviä muistoja löysin kaksi vanhaa piirustusta, joissa se on ollut mallina. Hätkähdin itsekin hieman, kuinka paljon olen vuosien mittaan kehittynyt piirtäjänä. Vaikka välillä tuntuisi siltä, että kaikki junnaa paikallaan, jokainen uusi piirustus opettaa.
Suurin asia, jonka olen oivaltanut tänä vuonna, on ettei oikoteitä oppimiseen ole. Aivan kuten soittoharrastuksessanikin, tulee piirtämisessä ja maalaamisessa tehdä paljon toistoja. Ei ole niinkään kiinni materiaaleista tai välineistä, onnistuuko lopputulos. Teoksille on ennen kaikkea annettava aikaa. Siispä päätän nyt etsiä kiireisinäkin päivinä hetken, jolloin voin tarttua kynään tai pensseliin.
Alla on valmis muotkuva rakkaasta koirastani.
