Jan paistaa aatonaattona aina ison kasan joulutorttuja. Tänään hän tekee vielä vähän isomman määrän varmuuden vuoksi, koska joulukortilla ilmoittautunut mysteerivieras ei ole vielä tullut käymään. Kipi auttaa ahkerasti siivoamaan jäljet ja kaverukset herkuttelevat vatsansa pullolleen.
”Nyt minun täytyy lähteä”, Kipi sanoo. ”Kotona on vielä järjesteltävää.”
Jania Kipin lähtö harmittaa, koska iltaa on vielä monta tuntia jäljellä, eikä hän tiedä, mitä tehdä yksin kaikilla tortuilla. Juuri, kun hän istahtaa keinutuoliinsa, kuuluu ovelta koputus.
”Hyvää iltaa. Olen Joulupukki. Saanko tulla sisään?” vieras kysyy ja ojentaa lahjapakettia.
”Tervetuloa. Odotinkin jo teitä!” Jan sanoo ihastuksissaan. Vihdoin mysteerivieras on saapunut. Vaikka hän onkin oudolla tavalla tutun oloinen ja pörröisempi kuin kortissa.
He istuvat pöytään ja Joulupukki syö sekä Kipille että mysteerivieraalle tarkoitetut tortut. Jan kiittelee lahjasta ja juo teetä. Hän ei jaksa syödä enempää, mutta nauttii juttuseurasta. Ilta kuluu siivillä, ja pian mysteerivieraskin ilmoittaa jo joutuvansa lähtemään. Hän vaappuu vatsa täynnä ovelle, heiluttaa iloisena hyvästiksi ja häviää pimeään yöhön.
