Kuvamatkalla

B12. Kootut merkitykset

B11. Palimpsesti

Ajatuksia taidekritiikistä (korvaava tehtävä)

Taidekritiikki ja estetiikka sekoitetaan usein toisiinsa, mutta estetiikassa teosta ei yleensä arvoteta esimerkiksi hyväksi tai huonoksi. Taidekritiikki puolestaan on kriitikon oma subjektiivinen mielipide, joka keskittyy yleensä yksittäisiin teoksiin tai teoskokonaisuuksiin. Kritiikki voi olla hyvää ja perusteltua, mutta olen törmännyt myös melko löyhästi perusteltuihin ja turhan kielteisen sävyisiin kritiikkeihin. Mielestäni hyvässä kritiikissä tuodaan esille, millaisessa asemassa arvosteltu teos tai teoskokonaisuus on suhteessa muuhun ajan taiteeseen, taidehistoriaan ja yleiseen maailmantilanteeseen. Hyvä kritiikki edellyttää tietämystä niin taiteen historiasta, filosofiasta, teorioista kuin toteutustavoistakin. Voisi melkein ajatella, että kriitikko ei voi olla asiantunteva, jos ei itsekin ole taiteilija. Nykytaiteessa onkin nostanut päätään ilmiö, jossa taiteilijat kritisoivat toisiaan omien teostensa kautta.

Emme voi tietää, mitkä tämän päivän teoksista jäävät elämään ja mihin palataan vuosisatojenkin jälkeen. Sen voimme nähdä jo nyt, että taidemaailma on muutoksessa. Tarjontaa toinen toistaan taidokkaammista teoksista on enemmän kuin koskaan verkon, sosiaalisen median ja uusien sähköisten taiteen toteutustapojen ansiosta. Kriitikoilla ja tutkijoilla on kuitenkin tulevan taidehistorian muotoutumisessa suuri rooli. He ylläpitävät yhteiskunnassa keskustelua taiteesta ja nostavat esiin teoksia ja taiteilijoita, joilla on erityinen merkitys. Tietenkään kaikkia nykypäivänä hyvinkin tunnettuja ja arvostettuja teoksia tai taiteilijoita ei arvostettu heidän elinaikanaan. Mainittakoon esimerkiksi Van Goch. Kritiikkiä ohjaavat usein myös ajan tyypilliset toimintatavat ja stereotypiat. Tästä sai kärsiä esimeksiki Helene Schjervbeck uransa alussa, sillä hän oli nainen miesvaltaisella alalla. Naisten ei ajateltu osaavan maalata samoin kuin miesten.

Alentavakin kritiikki voi kuitenkin jopa tuoda nostetta taiteilijalle, sillä se tuo näkyvyyttä. Loppujen lopuksi viimeisen sanan sanoo valtaväestö. Kritiikin lukijat muodostavat oman mielipiteensä, joka voi olla jopa uhmakkaan vastakohtainen. Itse ainakaan en yleensä purematta niele sitä, että asioita väitetään huonoksi, enkä perusta korkealentoisista ylistyksistäkään. Muodostan mieluiten oman mielipiteeni, ja mitä voimakkaammin muotoiltu kritiikki on, sitä innokkaammin ajattelen mieluummin päinvastoin.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta makuaistiakin voi kehittää, totutella ja haastaa. Siksi kritiikissäkin tulisi pitää mielessä, että me kaikki emme pidä samoja asioita tärkeinä. Joku saattaa arvostaa huolellista teknistä toteutusta, kun toinen taas tunnetta, värimaailmaa tai ilmaisuvoimaa. Myös taiteen trendit vaihtelevat, unohtuvat, palaavat ja menevät lomittain. Opetustyössä on varmasti hyödyllistä tutustua taidekritiikkiin, koska onhan kuvataidekasvatuksen yksi tavoitteista kriittisen ajattelun kehittäminen. Olisi hyvin mielenkiintoista keskustella oppilaiden kanssa siitä, mitä mieltä he ovat jostakin teoksesta ennen kuin saavat kuulla kritiikin ja sen jälkeen. Muuttuuko mielipide? Olisi tietenkin hyvä painottaa, että mielipiteiden moninaisuus on rikkautta ja kriitikon kanssa saa olla myös eri mieltä.

B10. Haastattelu

Kysyin läheiseltä perheenjäseneltäni, mitä kuvassa on ja millaisia ajatuksia kuva herättää. Alla tiivistettynä hänen kommenttinsa.

Näyttää valokuvalta. Kuvassa on jonkinlainen kaskenpoltto menossa, mutta selvästikään nainen ei ole varustautunut sen mukaisesti. Itse en laittaisi tuommoisia juhlatamineita päälle noin likaiseen hommaan. Tämä ei ole mikään tilannekuva vaan selvästikin jonkinlainen statement. Henkilö vaikuttaa vähän kovikselta. Nään kuvassa turvetta. Katse kiinnittyy ensiksi palaneeseen maahan, sitten tuleen ja savuun ja viimeiseksi hahmoon, joka näyttää siltä kuin ei kuuluisi kuvaan ollenkaan. Herää myös omat muistot kaskenpoltosta. Sen takia näen kuvassa epäkohtia todelliseen työhön verrattuna. Alkaa tehdä mieli kaskinauriita. Kuva herättää kysymyksiä. Miksi henkilö on kuvassa kepin kanssa? Kuvan merkitys ei oikein aukea.

Haastateltavan oli aluksi hankala kommentoida kuvaa. Hän otti tulkinnan lähestymistavakseen heti aluksi, mutta koska kuvan tarkoitus ei auennut hänelle, hän ei osannut sanoa oikein mitään. Jouduin hieman auttamaan selventämällä, mitä kysymykset tarkoittavat. Kuvan kuvailu alkoi vasta sitten, kun pyysin häntä luettelemaan konkreettisia asioita, mitä kuvassa on. Arviointina voisi pitää sitä, kun hän totesi, ettei kuvan henkilö tunnu kuuluvan kuvaan.

Haastateltavan kuvantulkina oli siinä mielessä minäkeskeinen, että se lähti oman kokemusmaailman pohjalta. Hänkin on ollut polttamassa kaskea, ja sen kokemuksen pohjalta hän tulkitsi ja arvioi kuvaa, ja siitä heräsi muistoja. Kovin taidekeskeinen hänen arviointinsa ei ollut, eikä hän kommentoinut kuvan esteettistä puolta. Kulttuurilliset kytkökset tai suhteet taidehistoriaan eivät myöskään tulleet puheeksi. Haastateltava kuitenkin tiedosti, että hänen omat kokemuksensa vaikuttivat kuvan tulkintaan, mikä on autonomisen kuvantulkinnan piirre. Hän myös kyseenalaisti, miksi henkilö ylipäänsä on kuvassa. Hän arvioi varovaisesti myös jo kuvan taustoja ja merkitystä kommentoidessaan, ettei se ole mikään tilannekuva, vaan mahdollisesti jonkinlainen mielenilmaus.

B8. Kasvotusten

Löysin alkuperäisen avainkuvaan liittyvän videon Youtubesta. Avainkuvamme on videon pysäytyskuva. Video on tehty Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi ja se on valtioneuvoston kanslian tilaama. Videota on ollut tekemässä ainakin Markkinointi- ja luova toimisto SEK ja sitä on ollut kuvaamassa Julius Koivistoinen.

Videon katsominen aiheuttaa sen, etten pidä avainkuvaa enää yksittäisenä teoksena, jota tarkastelen, vaan se on enää vain pieni osa kokonaista teosta. Video on tavallaan mainosmainen, tiettyä tarkoitusta varten tilattu ja tiettyä viestiä välittämään, mutta se on kuitenkin selkeästi taiteellinen. Se on kokonaisuutena paljon toiveikkaampi kuin pysäytyskuva yksinään. Videossa on vahva me-henki ja tulevaisuuteen uskova tunnelma. Aiemmin olen tulkinnut avainkuvasta paljon surua, mutta nyt se muuttuukin päättäväisyydeksi. Pysäytyskuvan kohtaus on yksi useammasta suomalaista sisua kuvaavista kohtauksista.

Olen silti jo aiemmin tarkastellut avainkuvaa niin perusteellisesti, että minun on hankala löytää siitä enää uusia asioita. Ehkä kiinnitin tavallista enemmän huomiota naisen vahvaan meikkiin ja vaalennettuihin hiuksiin, jotka selkeästi viittaavat nykypäivään.

SEK:n verkkosivuilla oli muitakin satavuotiasta Suomea juhlistavia videoita. Osa oli dokumentaarisempia ja osassa oli vähän hassuttelevakin ote, mutta kaikilla oli sama yhteinen päämäärä: juhlistaa Suomea. Verkkosivut olivat värimaailmaltaan valkoiset mustilla teksteillä. Fontti oli päätteetöntä. Verkkosivujen siisti ja vähäeleinen ulkoasu antoi tilaa videoiden visuaalisuudelle.

B9 – Biografia

https://rosakansala.fi/wp-content/uploads/2020/10/Koivistoinen.pdf

Yllä linkki biografiaesitykseemme. Oma osani oli koota tietoa sosioekonomisesta taustasta ja ajankuvasta. Päädyin tarkastelemaan sitä, millaisia piirteitä 2000-luvun taiteella on.

Pohdintaa

Biografian perusteella avainkuvan merkitys on tekijälleen varmasti taloudellinen, mutta hän on myös päässyt toteuttamaan luovuuttaan. Kuka ties merkittävän tilaajan myötä videoteos on vienyt Koivistoisen uraa eteenpäin isolla harppauksella.

Teoksessa on varmasti monia pieniä valintoja, jotka ovat tekijälle itselleen merkityksellisiä, vaikkei hän olekaan suunnitellut kaikkea sisältöä itse. Sillä, miten asioita kuvaa on kuitenkin vähintäänkin yhtä paljon merkitystä kuin sillä, mitä kuvataan. Kuvakulmilla ja kameran liikkeellä viedään tarinaa eteenpän tavalla, jota katsoja ei edes välttämättä tiedosta ensi näkemältä.

Taiteilijan intentio on toteuttaa tilaajan toiveiden mukainen video, mutta varmasti hän on myös halunnut tuoda siihen omia näkemyksiään ja tuoda esille omia esteettisiä mieltymyksiään. Meille jää mysteeriksi, kuinak iso osa ideoista on tilaajan tai muun työryhmän, ja kuinka iso osa kuvaajan.

Teoksen tyyli on kokonaisuudessaan nuorekas, mutta perinteitä kunnioittava. Kyllä kuvaajan nuori ikä selittää joitakin videossa tehtyjä valintoja, mutta kokonaisuudessaan teos osoittaa mielestäni kypsää ja monipuolista ajattelua.

Kokoamamme tieto ei ehkä enää herätä uusia tulkintoja, mutta kysymyksiä kyllä. Haluaisin tarkemmin tietää tarkan työnjaon. Kuka on suunnitellut puvustukset, kuka kuvakäsikirjoituksen? Kenen oli alkuperäinen idea kokonaisuudesta? Kuinka paljon kuvaajalla oli sananvaltaa visuaalisiin sisältöihin?

1. Kuvallistava katsominen

Tehtävänantona oli piirtää avainkuvasta pikapiirroksia 5-10 kpl merkityksellisen tuntuisista kohdista, esitellä omat piirrokset ryhmälle ja vertailla niitä.
Kaikki valitsivat kuvattavaksi pätkän taustan metsänreunasta. Värimaailma oli kaikilla siniseen taittuva, mikä korosti kylmää tunnelmaa, joka kuvasta huokui liekeistä huolimatta.Kaikki valitsivat liekkejä kuvattavaksi kylmän ja lämpimän sekä liekkien valoisuuden ja tummien keppien välisen kontrastin vuoksi. Itse olin kuvannut liekkejä kahdestakin eri kohdasta.

Kaikki piirustuksissaan kuvasivat käsiä ja otetta, joka piti riukua. Ote oli yllättävän rento. Osa kuvasi oikeaa kättä, osa koko keskivartaloa ja molempia käsiä. Hahmon ryhti puhutti ja myös hieman jakoi mielipiteitä.

Yhtä meistä häiritsi kepissä oleva vaalea kohta, ja hän oli kuvannut sitä. Muut eivät olleet niin kovin kiinnittäneet huomiota, mutta kun se tuli puheeksi, alkoi se häiritä silmää. Aivan kuin se ei kuuluisi kuvaan.

Kaikki olivat kuvanneet kasvoja, ja yrittäneet taltioida ilmeen. Kuvista heijastuu surua ja pettymystä. Osa oli katsonut aiheeseen liittyvän videon ja se saattaa vaikuttaa tulkintaan. Kasvojen ilmeellä oli varmasti suuri merkitys kuvan tulkinnassa. Jos kasvoilla olisi hymy, voisi kuvan tulkita toiveikkaammaksi. Toisaalta hymy voisi olla ristiriidassa kuvan muuten synkähkön hengen kanssa.

Yksi oli bongannut etualalta törröttävän pienen kannon, koska se antoi kuvalle syvyyttä ja kolmiulotteisuutta ja yksi oli kuvannut vielä kepin yksinään, sillä sen suunta ohjaa katsetta.

Tulella voisi ajatella olevan jotain symbolista merkitystä, ainakin uudelleensyntymään tai toisaalta tuhoon ja kuolemaan liittyen, ja kylmä tunnelma tulesta huolimatta kuvasti yhden ryhmän jäsenen mielestä ristiriitaista ahdistusta. Teoksen sisältö viittaa menneisyyteen, nälkävuosiin, mutta naisen meikatut kasvot ja modernit siistit vaatteet viittaavat nykypäivään.

B3. Kiinnostavia yksityiskohtia

Valitsin nämä kuvat, koska niillä kuvaamani yksityiskohdat vaikuttivat mielestäni merkittävästi avainkuvan tunnelmaan ja tulkintaani. Käden ote on varma mutta ei kovin tiukka. Kasvoilta heijastuu pettymys ja suru. Taustan metsänraja kertoo paikasta, missä ollaan. Tilanne olisi aivan toinen, jos metsä olisi vihreä ja eläväinen.

B4. Kollaasi

Kollaasini ammentaa inspiraatiota avainkuvan surullisesta ja kymähköstä tunnelmasta ja nostaa esiin useampia nykypäivän epäkohtia. Katsojan omat elämänkokemukset ja kulttuurinen konteksti vaikuttavat varmasti siihen, mitä ajatuksia kollaasista nousee. Itselleni kollaasi puhuu naisiin kohdistuvasta väklivallasta, rotusyrjinnästä, ilmansaasteista, suurkaupunkien ongelmista. Mieleen nousee myös ajatus yksinäisyydestä suurista ympäröivistä ihmismassoista huolimatta. Toteutin kollaasin Photoshopilla, mutta halusin säilyttää siinä käsin leikatun kollaasin tunnun.

B5. Kuvalähteet

Kaupunki: https://www.pexels.com/photo/woman-looking-through-tower-viewer-3889855/
Savut: https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/421176
Itkevä 1: https://www.pexels.com/photo/monochrome-photo-of-girl-crying-2345374/
Itkevä 2: https://www.pikist.com/free-photo-sopoh
Itkevä 3: https://www.pexels.com/photo/adult-alone-black-and-white-blur-568021/

Olen graafisen suunnittelun koulutuksessani ja työssäni tutustunut tekijänoikeuksiin huolella ja haluan olla tarkka niiden suhteen. Siksi päätin alusta alkaen käyttää tässä tehtävässä tuttuja kuvapankkeja, joissa olevat kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Lisäksi tutustuin myös kansallisgallerian aineistopankkiin.

B6. Kollaasin teksti

Etsin värimaailmaltaan ja tunnelmaltaan samankaltaisia kuvia. Sain aika alussa idean kollaasistani, joten se ohjasi myös kuvavalintoja. Olin valinnut myös luontoaiheisia kuvia, mutta halusin tuoda kollaasin kaupunkiympäristöön, joten jätin luontokuvat pois.

Kollaasini kertoo tiiviistä ja kaupungistuneesta yhteiskunnasta, jossa ihmisillä on toimivasta infrastruktuurista huolimatta paljon pahoinvointia ja surua. Ajasta huolimatta ukskon, että ihmisen perustarpeet, kuten tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi, pysyvät suurin piirtein samankaltaisina.

Avainkuvan tekijä on varmasti tutkinut maamme historiaa ja maatalouselämää. En tiedä opinko tehtävästä kovin paljon uutta, mutta uskon sen vahvistaneen jo aiemmin opittua ja herkistäneen aisteja huomaamaan pieniä yksityiskohtia. Varmasti tämänkaltaista tehtävää voi myös hyödyntää opetustyössä.

2. Moniaistinen taidekuvan tulkinta

Ryhmämme videoteos

B7. Moniaistisen kokemuksen äärellä

Ryhmämme teki videoteoksen, joka jättää tulkinnan melko avoimeksi. Halusimme sen kuvastavan ainakin elämän kiertokulkua kolmen yksinkertaisen videokuvan ja äänimeiseman kautta. Kokemusta voimistaaksemme lisäsimme teokseen katseluohjeen tulitikun raapaisusta aina, kun liekit näkyvät. Teoksen on tarkoitus pyöriä lakkaamatta, niin että katsoja voi pohtia sen sisältöä rauhassa ja sytyttää niin monta tulitikkua kuin haluaa. Omat tulkintani ovat seuraavat:

Tuhkasta syntyy usein uutta elämää. Olemme rakentaneet tämän kotimaamme hyvinvointiyhteiskunnan sodan raunioista. Se ei ehkä olisi tällainen, jos emme olisi kokeneet vastoinkäymisiä. Emme olisi löytäneet samanlaista yhteishenkeä. Mutta mitä me teemme tälle maallemme, sen metsille ja luonnolle? Laitammeko sen vain halki, poikki ja pinoon rahan kiilto silmissä? Olisiko muuta vaihtoehtoa?

Teos saa ajattelemaan myös kuolemaa, elämän rajallisuutta ja uudestisyntymää. Milloin tämä kaikki loppuu? Onko aina niin, että voidaksemme elää, jonkun täytyy kuolla, ja voidaksemme nauttia, jonkun täytyy kärsiä? Jossakin päin maailmaa on havupuita, joiden kävyt ovat niin tiukkaan kiinni, etteivät siemenet pääse kävyistä ulos, ellei metsäpalo niitä kuumenna. Vasta hiiltyneen metsän raunioilla uudet taimet pääsevät kasvamaan.

Videon savupiippu muistutti sammunutta tulitikkua.

Videoon käytettiin itse kuvattua ja vapaasti käytettävissä olevaa videomateriaalia ja ääntä.

1. Avainkuvan valinta

Kolmihenkisen pienryhmäni avainkuvaksi valikoitui valokuva (myöhemmin selvisi kyseessä olevan videon pysäytyskuva) naisesta, joka seisoo savuavan kaskipellon keskellä.

2. Mielleyhtymiä

Katselimme kuvaa viisi minuuttia, jonka jälkeen kirjasimem ajatuksiamme ylös. Ensimmäinen ajatukseni oli, että viittaus Järnefeltin maalaukseen Raatajat rahanalaiset tuntuu vahvalta. Kuvassa oleva naishahmo on itsevarman ja vahvan oloinen, toisin kuin järnefeltin maalauksessa oleva tyttö. Tuntuu kuin Järnefeltin teos olisi haluttu tuoda nykypäivään, ja kuvastaa samaa tyttöä kasvaneena, uudistuneena ja elämänkokemusta saaneena.

Savun hajun voi melkein tuntea nenässään. Se tarttuu vaatteisiin kirvelee silmiä. Kuvan hahmo ei kuitenkaan tunnu kuuluvan kuvaan. Hän on liian siisti, liian laitettu, ja liian kirkas. Melkein kuin hänet olisi liitetty hämyiseen maisemaan jälkeenpäin. Kontrasti likaavien, nokisten puunkappaleiden ja puhtaanvalkoisten vaatteiden välillä on voimakas.

Kuka hän on, mitä hän tekee kaskipellon keskellä? Kuva voisi olla vaikka muusikon promokuva, tai kantaaottava teos. Kuinka nykypäivän ihminen selviytyisi entisaikojen töistä?

3. Kuvallis-sanallisia muistiinpanoja

Kuvasta tuli mieleen Järnefeltin teos Raatajat rahanalaiset. Värimaailma on samansävyinen ja riukua pitävä ote on samanlainen. Kaikille ryhmän jäsenille tuli valokuvan naisesta itsevarma ja voimakas vaikutelma. Kaikille tuli mieleen myös menneisyyden ja nykypäivän vastakkainasettelu.

Muita yhteisiä havaintoja olivat synkkyys, voimakas mainontaan tai vaikka artistin promokuvaksi sopiva vaikutelma. Myös moderni vaatetus, puhtaiden vaatteiden ja nokisen ympäristön kontrasti. Kuva nostatti mielikuvia fantasiamaailmasta.

Siitä oli erimielisyyttä, voisiko kuva olla ympäristönsuojeluun liittyvä. Mielipiteet vetivät enemmän mainontaan.

Kuvan vaikuttavuutta lisäsi yhden ryhmän jäsenen omakohtainen kokemus kulottamisesta. Vuosittain tehtävän kulotuksen tehtävänä on parantaa maaperän laatua ja puhdistaa edellisen vuoden ylimääräiset heinikot. Omakohtainen kokemus savun hajusta ja liekkien hallitsemisesta toi kuvan tulkintaan henkilökohtaisen tunnelman. Myös muut ryhmän jäsenet pystyivät tuntemaan savun hajun kuvan kautta.

Oli hauskaa huomata useiden havaintojemme osuneen oikeaan. Kun selvisi, mistä alkuperäinen kuva oli peräisin. Se on kuvakaappaus Suomi100-videolta, jonka on kuvannut Julius Koivistoinen. Se siis olikin tavallaan mainos, ja sen tehtävä oli tehdä vaikutus ja viedä ajatuksemme ajassa taaksepäin.

B1. Mielikuvamatka

Seison samalla kaskipellolla kuvan päähenkilön kanssa. Hän katsoo suoraan silmiini, mutta ei sano mitään. Olin ollut niin syventynyt työni touhuun, etten huomannut hänen tulevan. Tunnen savun tuoksun ja tulen kuumuuden, joka vuorottelee ilman viileyden tunteen kanssa ihollani. Kuulen korvissani tulen ritinää ja sydämeni sykkeen. Olen yllättynyt hänen tulostaan, enkä itsekään osaa sanoa mitään.

Olen hikinen ja väsynyt, mutta en ajattele sitä. Hän katsoo minua itsevarmana, melkein hyökkäävänä. Hän herättää minussa kunnioitusta ja hieman pelkoa. Hänen katseessaan on myös jotakin surumielistä, loppua enteilevää. Hän ei saa sanottua mitä ajattelee. Katsoo vain. Poimii nokisen kepin maasta ja heittää sen sitten maahan jalkoihini, kääntyy nopeasti ja lähtee pois. En lähde hänen peräänsä. Jään pellolle ja hoidan työni loppuun.

Hämärä ilta kääntyy yötä kohti, mutta en tahdo lähteä kotiin. Tuli hiipuu hiljalleen. Ympärillä on hiljaista ja olen aivan yksin. Tulee kylmä. Työ on tehty, enkä voi enää hukuttaa ajatuksiani siihen.

Tiedän, mitä hän halusi sanoa, mutta sitä ei voi sanoittaa. Häntä ei voi vangita, eikä puristaa muottiin. Hän on kasvanut kiinni omanlaiseensa elämään, jonka hän tuntee oikeaksi. Minä yritin olla osa sitä, mutta olen jäänyt kiinni omiin perinteisiini ja tapoihini. Hän ei kuulu minun maailmaani, halonhakkuun, kyntämisen ja kaskenpolton keskelle. Elämme eri ajassa, eri maailmassa. Hän ei jaksa enää yrittää. Minäkään en jaksa. Lähden työkaluineni kohti kotimökkiä ja toivon, että hän vielä joskus ymmärtää.

Vaikka tiedän kuvan kontekstin, halusin tulkita sitä vain yksittäisenä kuvana, kuin en tietäisi taustoista mitään. Minusta entisaikojen ja nykypäivän vastakkainasettelu ja surumielinen, mutta vahva tunnelma ovat kuvassa niin voimakkaita, että mieleeni nousi ajatus eron hetkestä, ihmissuhteen päättymisestä. Päätös tulee siksi, ettei kumpikaan ole ollut valmis poistumaan omasta kuplastaan voidakseen ymmärtää toista. Kyseessä voisi olla vaikka perinteisiin nojaavan isän ja kaupungissa asuvan tyttären vaikea suhde, tai hankala parisuhde.

Poistun kuvan maailmasta ja vertaan ajatuksia elämääni. On helpottavaa, etten ole joutunut kohtaamaan vastaavaa tilannetta, mutta se on joskus ollut lähellä. Joskus, vaikka toisesta välittäisikin, on kummallekin osapuolelle helpompaa katkaista välit kuin yrittää väkisin ylläpitää raskasta ja ongelmallista ihmissuhdetta. Emme kykene aina sanoittamaan tunteitamme ja ajatuksiamme niin, että toinen ymmärtäisi. Jotkut asiat ovat liian suuria ja monimutkaisia purettavaksi. Uskon, ja pelkään, että tällaisia ongelmia on ihmisillä aina ollut ja tulee aina olemaan. Aina voimme kuitenkin kehittää kommunikaatiotamme ja pyrkiä ymmärtämään toisiamme paremmin – kuvienkin avulla.

B2. Taiteen tiedonalat

Taidehistoria

Tarkastellessamme kuvaa huomasimme viittauksen Järnefeltin maalaukseen Raatajat rahanalaiset. Maalaus on valmistunut vuonna 1893 ja se kuvastaa nälkävuosien kurjuutta. Maalauksen keskiössä on resuinen tyttölapsi, joka osallistuu myös kaskenpolttoon. Tarkastelemallamme avainteoksella on selkeästi haettu jonkinlaista menneen ja nykypäivän vastakkainasettelua, sillä siinä, missä alkuperäisessä kuvassa korostuu väsymys, heikkous ja köyhyys, nousi avainkuvaa tarkasteltaessa esiin vahvuus ja päättäväisyys. Yhteneväisyyksiä havaittiin toki myös. Synkkyys, pettymys ja huoli huokuivat myös avainkuvasta. Ehkä teoksella halutaan viestiä, että Suomi on vahvempi kuin silloin, mutta työtä on vielä paljon.

Estetiikka

Esteettisen puolen arviointi ja arvottaminen jäi ryhmässämme vähemmälle. Keskityimme enemmän siihen, mitä kuvan visuaalisista elementeistä tulee mieleen ja mihin ne viittaavat. Kaikkien mielestä kuva oli kyllä vaikuttava ja voimakas, mutta emme lähteneet arvioimaan onko se mielestämme kaunis vaiko ruma, tai mitä sen sommitelmasta olemme mieltä. Emme myöskään kyseenalaistaneet onko teos ylipäänsä taidetta, joten oletan kaikkien ajatelleen, että se on.

Taidekritiikki

Emme myöskään juuri arvostelleet kuvassa tehtyjä valintoja tai sitä, mitä kuvaaja olisi voinut tehdä paremmin. Emme arvottaneet teosta hyväksi tai huonoksi tai muodostaneet siitä mitään voimakasta mielipidettä. Pääasiassa keskityimme tulkintaan, jonka teimmekin sitten aika huolellisesti kaikki aistit huomioiden. Tulkinnoissamme oli paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös jonkin verran eroja. Osalla nousi mielleyhtymiä fantasiamaailmaan ja luonnonsuojeluun, kun taas osa lähestyi teosta enemmän taidehistorian ja suomalaisen kulttuurin kautta. Kuvailimme teoksen sisältöä myös melko paljon ja löysimme sen yhteyden maamme historiaan ja taidehistoriaan. Osa kiinnitti huomiota aika pieniinkin yksityiskohtiin, kuten naisen pitämän riu’un keskikohdan vaaleampaan alueeseen. Vilkaisimme myös hieman avainkuvan tekijän (videon kuvaajan) muita töitä hänen verkkosivuiltaan, mutta ne eivät suuresti vaikuttaneet tulkintoihimme.