Loppupohdinta

Tila-aikataiteen kurssi oli mielenkiintoinen ja tehtävien tekeminen oli hauskaa. Minusta oli myös mukava seurata, millaisia taideteoksia muut osallistujat tekivät. Niistä kertyi aikamoinen ideapankki tulevaisuuden varalle. Välillä hyvin vähistäkin aineksista oli saatu aikaan todella kekseliäitä lopputuloksia. Kävin yleensä aina tutustumassa kaikkien tekemiin töihin, vaikka kommentoinkin vain vaaditun määrän.

Omiin teoksiini olen pääasiassa tyytyväinen. Ympäristötaideteokseni ei ehkä ollut ihan niin taustastaan erottuva kuin olisin halunnut. Uskon, että se on jäänyt ohikulkijoilta täysin huomaamatta. Mutta teoksen ajatus oli mielestäni hyvä, ja muissakin teoksissa olen mielestäni onnistunut ottamaan kantaa tai herättämään pohdintoja. Myös saamani kommentit viittasivat tähän. Camera obscuraa en pystynyt omassa kodissani tekemään, koska minulla ei ole riittävän isoa seinäpinta-alaa, mutta toisten tekemät teokset saivat ihan haukkomaan henkeä. Aion kokeilla sen tekemistä vielä joskus tulevaisuudessa.

Tila-aikataide on minulle hieman vieras alue, vaikka olenkin tehnyt lukiossa installaatioteoksen parityönä. Siksi minut yllättikin, kuinka ilmaisuvoimaisesta ja paljon ajattelua vaativasta taiteen alueesta on kyse. Maalaus voi olla ihan vain esteettisesti miellyttävä ja olla siksi mielenkiintoinen. Tila-aikataiteessa vaaditaan enemmän sisällöllistä suunnittelua. Suunnitteluprosessi lähtee usein ajatuksesta: Mitä haluan teoksellani viestittää? Ilman viestiä teos kadottaa merkityksensä, tai ei välttämättä edes saavuta teoksenomaisuutta. Siitä tulee vain materiaalikasa. Tila-aikataide vaatii tekijältään myös erilaista vaivannäköä ja kekseliäisyyttä kuin perinteisemmät taiteen muodot. Ympäristötaideteosta tehdessäni jokiveden kylmyys olisi mennyt luihin saakka, jos en olisi varautunut lämpimillä sormikkailla ja tistihansoilla niiden päällä. Säätilan ennakointi ja tarkkailu oli myös tärkeä osa toteutus- ja suunnitteluprosessia. Ympäristötaidetta ei välttämättä pystykään tekemään silloin, kun inspiraatio iskee, vaan se pitää tehdä silloin, kun voi.

Sain kurssista kyllä pienen kipinän tila-aikataiteisiin ja varmasti yritän omassa työssäni sisällyttää valotaidetta, ympäristötaidetta, performanssia ja installaatioita suunnittelemiini tehtäviin. Tila-aikataiteessa voi hyvin hyödyntää kierrätys- ja luonnonmateriaaleja, mikä on paitsi kustannustehokasta myös ympäristöä säästävää ja oppilaiden omaa ympäristösuhdetta ja -tietoisuutta kehittävää.

Tila-aikataiteen kurssin aikana huomasin dokumentointitaitojen ja -välineiden täkeyden varsinkin näin etänä tapahtuvassa työskentelyssä. Minulla on ihan hyvä pikku järkkäri ja jalusta, joiden avulla sain taltioitua teokseni kohtuullisen laadukkaasti. Ilman niitä teosten sisältö ei olisi välttämättä välittynyt yhtä vahvasti. Alla vielä muutamia kuvia ja mieleen jääneitä hetkiä aiemmista blogin julkaisuista.