Performanssi

Milloin syömisestä tuli niin vaikeaa?

Olen itse kulkenut kuoppaisen tien suhtautumisessani ruokaan. Olen lapsesta saakka kärsinyt vatsavaivoista, ollut lähellä syömishäiriötä, kokenut omantunnon tuskia länsimaalaisesta yltäkylläisyydestä ja samalla ahminut itseni aivan pinkeäksi. Vasta aikuisena opin suhtautumaan ruokaan terveemmin – elintärkeänä polttoaineena, jonka määrän tarkkailun sijaan kannattaisi panostaa laatuun ja sopivaan armeliaisuuteen. En ole ruokaan liittyvien kipuilujeni kanssa yksin. Tasapainon löytäminen ei ole helppoa markkinavoimien myllytyksessä. Terveellisyyskin voi mennä yli ja pahimmillaan ruoka voi alkaa hallita meitä.

Näiden ajatusten pohjalta performanssini syntyi. Aloitin suunnittelun tekemällä ajatuskartan siitä, minkälaisin eri tavoin ruokaan voi suhtautua. Valikoin herneet syötäväkseni, koska ne eivät sotke ihan niin kauheasti kuin moni muu ruoka. Muutama vihreä tahra jäi parvekkeen mattoon muistoksi. En halunnut kotiini liiskautuneita herneitä joka paikkaan, joten päätin kuvata performanssin parvekkeella. Toteutin performanssin yhdeltä istumalta, koska halusin sen etenevän luontevasti. Jouduin tosin ottamaan kaksi ottoa, koska ensimmäisessä meni tarkennus pieleen. Teoksen koko pituus oli noin seitsemän minuuttia. Editoin videota hieman tiiviimmäksi, koska eihän kukaan nykypäivänä jaksa katsoa niin pitkää videota(?).

Performanssivideossani ei ole ääniä, koska ilakoivat naapurini ja eräs fasaani pitivät huolen siitä, että ei kannata edes yrittää. Videossa toimisi kyllä esimerkiksi jollain instrumentilla toteutettu tunnelmaan eläytyvä ja aina muuttuva improvisointi, tai valmiiksi suunniteltu ääniraita. Mutta toimii kyllä näinkin. Aina ei tarvita ääntä.