Viikko 5

Ajatuksia taidekritiikistä (korvaava tehtävä)

Taidekritiikki ja estetiikka sekoitetaan usein toisiinsa, mutta estetiikassa teosta ei yleensä arvoteta esimerkiksi hyväksi tai huonoksi. Taidekritiikki puolestaan on kriitikon oma subjektiivinen mielipide, joka keskittyy yleensä yksittäisiin teoksiin tai teoskokonaisuuksiin. Kritiikki voi olla hyvää ja perusteltua, mutta olen törmännyt myös melko löyhästi perusteltuihin ja turhan kielteisen sävyisiin kritiikkeihin. Mielestäni hyvässä kritiikissä tuodaan esille, millaisessa asemassa arvosteltu teos tai teoskokonaisuus on suhteessa muuhun ajan taiteeseen, taidehistoriaan ja yleiseen maailmantilanteeseen. Hyvä kritiikki edellyttää tietämystä niin taiteen historiasta, filosofiasta, teorioista kuin toteutustavoistakin. Voisi melkein ajatella, että kriitikko ei voi olla asiantunteva, jos ei itsekin ole taiteilija. Nykytaiteessa onkin nostanut päätään ilmiö, jossa taiteilijat kritisoivat toisiaan omien teostensa kautta.

Emme voi tietää, mitkä tämän päivän teoksista jäävät elämään ja mihin palataan vuosisatojenkin jälkeen. Sen voimme nähdä jo nyt, että taidemaailma on muutoksessa. Tarjontaa toinen toistaan taidokkaammista teoksista on enemmän kuin koskaan verkon, sosiaalisen median ja uusien sähköisten taiteen toteutustapojen ansiosta. Kriitikoilla ja tutkijoilla on kuitenkin tulevan taidehistorian muotoutumisessa suuri rooli. He ylläpitävät yhteiskunnassa keskustelua taiteesta ja nostavat esiin teoksia ja taiteilijoita, joilla on erityinen merkitys. Tietenkään kaikkia nykypäivänä hyvinkin tunnettuja ja arvostettuja teoksia tai taiteilijoita ei arvostettu heidän elinaikanaan. Mainittakoon esimerkiksi Van Goch. Kritiikkiä ohjaavat usein myös ajan tyypilliset toimintatavat ja stereotypiat. Tästä sai kärsiä esimeksiki Helene Schjervbeck uransa alussa, sillä hän oli nainen miesvaltaisella alalla. Naisten ei ajateltu osaavan maalata samoin kuin miesten.

Alentavakin kritiikki voi kuitenkin jopa tuoda nostetta taiteilijalle, sillä se tuo näkyvyyttä. Loppujen lopuksi viimeisen sanan sanoo valtaväestö. Kritiikin lukijat muodostavat oman mielipiteensä, joka voi olla jopa uhmakkaan vastakohtainen. Itse ainakaan en yleensä purematta niele sitä, että asioita väitetään huonoksi, enkä perusta korkealentoisista ylistyksistäkään. Muodostan mieluiten oman mielipiteeni, ja mitä voimakkaammin muotoiltu kritiikki on, sitä innokkaammin ajattelen mieluummin päinvastoin.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta makuaistiakin voi kehittää, totutella ja haastaa. Siksi kritiikissäkin tulisi pitää mielessä, että me kaikki emme pidä samoja asioita tärkeinä. Joku saattaa arvostaa huolellista teknistä toteutusta, kun toinen taas tunnetta, värimaailmaa tai ilmaisuvoimaa. Myös taiteen trendit vaihtelevat, unohtuvat, palaavat ja menevät lomittain. Opetustyössä on varmasti hyödyllistä tutustua taidekritiikkiin, koska onhan kuvataidekasvatuksen yksi tavoitteista kriittisen ajattelun kehittäminen. Olisi hyvin mielenkiintoista keskustella oppilaiden kanssa siitä, mitä mieltä he ovat jostakin teoksesta ennen kuin saavat kuulla kritiikin ja sen jälkeen. Muuttuuko mielipide? Olisi tietenkin hyvä painottaa, että mielipiteiden moninaisuus on rikkautta ja kriitikon kanssa saa olla myös eri mieltä.