Viikko 1

1. Avainkuvan valinta

Kolmihenkisen pienryhmäni avainkuvaksi valikoitui valokuva (myöhemmin selvisi kyseessä olevan videon pysäytyskuva) naisesta, joka seisoo savuavan kaskipellon keskellä.

2. Mielleyhtymiä

Katselimme kuvaa viisi minuuttia, jonka jälkeen kirjasimem ajatuksiamme ylös. Ensimmäinen ajatukseni oli, että viittaus Järnefeltin maalaukseen Raatajat rahanalaiset tuntuu vahvalta. Kuvassa oleva naishahmo on itsevarman ja vahvan oloinen, toisin kuin järnefeltin maalauksessa oleva tyttö. Tuntuu kuin Järnefeltin teos olisi haluttu tuoda nykypäivään, ja kuvastaa samaa tyttöä kasvaneena, uudistuneena ja elämänkokemusta saaneena.

Savun hajun voi melkein tuntea nenässään. Se tarttuu vaatteisiin kirvelee silmiä. Kuvan hahmo ei kuitenkaan tunnu kuuluvan kuvaan. Hän on liian siisti, liian laitettu, ja liian kirkas. Melkein kuin hänet olisi liitetty hämyiseen maisemaan jälkeenpäin. Kontrasti likaavien, nokisten puunkappaleiden ja puhtaanvalkoisten vaatteiden välillä on voimakas.

Kuka hän on, mitä hän tekee kaskipellon keskellä? Kuva voisi olla vaikka muusikon promokuva, tai kantaaottava teos. Kuinka nykypäivän ihminen selviytyisi entisaikojen töistä?

3. Kuvallis-sanallisia muistiinpanoja

Kuvasta tuli mieleen Järnefeltin teos Raatajat rahanalaiset. Värimaailma on samansävyinen ja riukua pitävä ote on samanlainen. Kaikille ryhmän jäsenille tuli valokuvan naisesta itsevarma ja voimakas vaikutelma. Kaikille tuli mieleen myös menneisyyden ja nykypäivän vastakkainasettelu.

Muita yhteisiä havaintoja olivat synkkyys, voimakas mainontaan tai vaikka artistin promokuvaksi sopiva vaikutelma. Myös moderni vaatetus, puhtaiden vaatteiden ja nokisen ympäristön kontrasti. Kuva nostatti mielikuvia fantasiamaailmasta.

Siitä oli erimielisyyttä, voisiko kuva olla ympäristönsuojeluun liittyvä. Mielipiteet vetivät enemmän mainontaan.

Kuvan vaikuttavuutta lisäsi yhden ryhmän jäsenen omakohtainen kokemus kulottamisesta. Vuosittain tehtävän kulotuksen tehtävänä on parantaa maaperän laatua ja puhdistaa edellisen vuoden ylimääräiset heinikot. Omakohtainen kokemus savun hajusta ja liekkien hallitsemisesta toi kuvan tulkintaan henkilökohtaisen tunnelman. Myös muut ryhmän jäsenet pystyivät tuntemaan savun hajun kuvan kautta.

Oli hauskaa huomata useiden havaintojemme osuneen oikeaan. Kun selvisi, mistä alkuperäinen kuva oli peräisin. Se on kuvakaappaus Suomi100-videolta, jonka on kuvannut Julius Koivistoinen. Se siis olikin tavallaan mainos, ja sen tehtävä oli tehdä vaikutus ja viedä ajatuksemme ajassa taaksepäin.

Kuvakaappaus Suomi 100 -videolta
Raatajat rahanalaiset, Kuva Ateneumin sivuilta
Kuvallis-sanallisia muistiinpanojani avainkuvasta

B1. Mielikuvamatka

Seison samalla kaskipellolla kuvan päähenkilön kanssa. Hän katsoo suoraan silmiini, mutta ei sano mitään. Olin ollut niin syventynyt työni touhuun, etten huomannut hänen tulevan. Tunnen savun tuoksun ja tulen kuumuuden, joka vuorottelee ilman viileyden tunteen kanssa ihollani. Kuulen korvissani tulen ritinää ja sydämeni sykkeen. Olen yllättynyt hänen tulostaan, enkä itsekään osaa sanoa mitään.

Olen hikinen ja väsynyt, mutta en ajattele sitä. Hän katsoo minua itsevarmana, melkein hyökkäävänä. Hän herättää minussa kunnioitusta ja hieman pelkoa. Hänen katseessaan on myös jotakin surumielistä, loppua enteilevää. Hän ei saa sanottua mitä ajattelee. Katsoo vain. Poimii nokisen kepin maasta ja heittää sen sitten maahan jalkoihini, kääntyy nopeasti ja lähtee pois. En lähde hänen peräänsä. Jään pellolle ja hoidan työni loppuun.

Hämärä ilta kääntyy yötä kohti, mutta en tahdo lähteä kotiin. Tuli hiipuu hiljalleen. Ympärillä on hiljaista ja olen aivan yksin. Tulee kylmä. Työ on tehty, enkä voi enää hukuttaa ajatuksiani siihen.

Tiedän, mitä hän halusi sanoa, mutta sitä ei voi sanoittaa. Häntä ei voi vangita, eikä puristaa muottiin. Hän on kasvanut kiinni omanlaiseensa elämään, jonka hän tuntee oikeaksi. Minä yritin olla osa sitä, mutta olen jäänyt kiinni omiin perinteisiini ja tapoihini. Hän ei kuulu minun maailmaani, halonhakkuun, kyntämisen ja kaskenpolton keskelle. Elämme eri ajassa, eri maailmassa. Hän ei jaksa enää yrittää. Minäkään en jaksa. Lähden työkaluineni kohti kotimökkiä ja toivon, että hän vielä joskus ymmärtää.

Vaikka tiedän kuvan kontekstin, halusin tulkita sitä vain yksittäisenä kuvana, kuin en tietäisi taustoista mitään. Minusta entisaikojen ja nykypäivän vastakkainasettelu ja surumielinen, mutta vahva tunnelma ovat kuvassa niin voimakkaita, että mieleeni nousi ajatus eron hetkestä, ihmissuhteen päättymisestä. Päätös tulee siksi, ettei kumpikaan ole ollut valmis poistumaan omasta kuplastaan voidakseen ymmärtää toista. Kyseessä voisi olla vaikka perinteisiin nojaavan isän ja kaupungissa asuvan tyttären vaikea suhde, tai hankala parisuhde.

Poistun kuvan maailmasta ja vertaan ajatuksia elämääni. On helpottavaa, etten ole joutunut kohtaamaan vastaavaa tilannetta, mutta se on joskus ollut lähellä. Joskus, vaikka toisesta välittäisikin, on kummallekin osapuolelle helpompaa katkaista välit kuin yrittää väkisin ylläpitää raskasta ja ongelmallista ihmissuhdetta. Emme kykene aina sanoittamaan tunteitamme ja ajatuksiamme niin, että toinen ymmärtäisi. Jotkut asiat ovat liian suuria ja monimutkaisia purettavaksi. Uskon, ja pelkään, että tällaisia ongelmia on ihmisillä aina ollut ja tulee aina olemaan. Aina voimme kuitenkin kehittää kommunikaatiotamme ja pyrkiä ymmärtämään toisiamme paremmin – kuvienkin avulla.


B2. Taiteen tiedonalat

Taidehistoria

Tarkastellessamme kuvaa huomasimme viittauksen Järnefeltin maalaukseen Raatajat rahanalaiset. Maalaus on valmistunut vuonna 1893 ja se kuvastaa nälkävuosien kurjuutta. Maalauksen keskiössä on resuinen tyttölapsi, joka osallistuu myös kaskenpolttoon. Tarkastelemallamme avainteoksella on selkeästi haettu jonkinlaista menneen ja nykypäivän vastakkainasettelua, sillä siinä, missä alkuperäisessä kuvassa korostuu väsymys, heikkous ja köyhyys, nousi avainkuvaa tarkasteltaessa esiin vahvuus ja päättäväisyys. Yhteneväisyyksiä havaittiin toki myös. Synkkyys, pettymys ja huoli huokuivat myös avainkuvasta. Ehkä teoksella halutaan viestiä, että Suomi on vahvempi kuin silloin, mutta työtä on vielä paljon.

Estetiikka

Esteettisen puolen arviointi ja arvottaminen jäi ryhmässämme vähemmälle. Keskityimme enemmän siihen, mitä kuvan visuaalisista elementeistä tulee mieleen ja mihin ne viittaavat. Kaikkien mielestä kuva oli kyllä vaikuttava ja voimakas, mutta emme lähteneet arvioimaan onko se mielestämme kaunis vaiko ruma, tai mitä sen sommitelmasta olemme mieltä. Emme myöskään kyseenalaistaneet onko teos ylipäänsä taidetta, joten oletan kaikkien ajatelleen, että se on.

Taidekritiikki

Emme myöskään juuri arvostelleet kuvassa tehtyjä valintoja tai sitä, mitä kuvaaja olisi voinut tehdä paremmin. Emme arvottaneet teosta hyväksi tai huonoksi tai muodostaneet siitä mitään voimakasta mielipidettä. Pääasiassa keskityimme tulkintaan, jonka teimmekin sitten aika huolellisesti kaikki aistit huomioiden. Tulkinnoissamme oli paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös jonkin verran eroja. Osalla nousi mielleyhtymiä fantasiamaailmaan ja luonnonsuojeluun, kun taas osa lähestyi teosta enemmän taidehistorian ja suomalaisen kulttuurin kautta. Kuvailimme teoksen sisältöä myös melko paljon ja löysimme sen yhteyden maamme historiaan ja taidehistoriaan. Osa kiinnitti huomiota aika pieniinkin yksityiskohtiin, kuten naisen pitämän riu’un keskikohdan vaaleampaan alueeseen. Vilkaisimme myös hieman avainkuvan tekijän (videon kuvaajan) muita töitä hänen verkkosivuiltaan, mutta ne eivät suuresti vaikuttaneet tulkintoihimme.